Seuranmestaruuskilpailut juostu

Vain kovimmat urhot selvityivät sisällissotien ja talouskriisien melskeessä järjestyksessään toisen Suur-Hollolan Suunnistajien seuranmestaruuskilpailun lähtöviivalle. Kilpailu käytiin tämän vuoden Hollola-Rastien maastossa yhdessä LS-37:n ja Lammin Säkiän kanssa. Normaaliin tapaan Mikko nappasi toisen kiinnityksen pokaaliin.

Tulokset (5,4 km)

1. Mikko Reitti 32.31
2. Ville Kauppi 37.59
3. Jarno Käyhkö 42.07

Vesa Taanila ja Marika Jänkä helteisen Tiirismaa-juoksun nopeimmat

46 urhoollista juoksijaa oli uskaltautunut mukaan toisen kerran järjestettyyn Tiirismaa-juoksuun. Helteisessä 28°C asteisessa säässä juostu tapahtuma vuodatti runsaasti hikeä. Miesten sarjan ykkönen 13 kilometrin reitillä oli Team Hevoskuuri.fi:tä edustanut Vesa Taanila ajalla 49.33. Naisten sarjan suurimmat setelit korjasi kotiin Turun Urheiluliiton Marika Jänkä joka kulutti matkaan aikaa 57.06. Positiivista palautetta saanut juoksutapahtuma järjestetään varmuudella myös ensi vuonna, ajankohta tarkentuu myöhemmin ja tietoa löytyy jatkossakin näiltä sivuilta.

Kiitos kaikille mukana olleille, nähdään ensi vuonna!

> Tulokset

> Kuvagalleria

Kuvat: Kimmo Hirvonen

Viekö Taanila rahat?

Tiirismaa-juoksuun ilmoittautuneista kirjoitushetkellä miesten kilpasarjan ennakkosuosikin viittaa kantaa harteillaan maajoukkuesuunnistajana ja juoksuvoimaisena tekijämiehenä tunnettu Ikaalisten Vesa Taanila. Naisten sarjassa ennakkoon pienimmät kertoimet on asetettu viime vuoden voittajalle Orimattilan Anna Lahtiselle. Miesten ja naisten pääsarjoissa kolmelle parhaalle on tarjolla rahapalkinnot ja voittajille 200 euroa. Viime vuotiseen tapaan on oletettavaa, että vielä kilpailupäivänä saadaan viivalle kovan luokan tekijöitä vastaamaan haasteeseen. Ilmoittautua voi normaalihinnalla aina 27.6. maanantai-iltaan saakka. Myös kilpailupaikalla otetaan ilmoittautumisia vastaan.

Tervetuloa niin kilpailuhenkiset kuin kuntoilijatkin!

Vesa Taanila

Kuva: Kimmo Hirvonen

Tiirismaa-juoksu on jälleen ovella

Tämän vuoden koitos on edessä keskiviikkona 29.6., jolloin startti tapahtuu klo 18.30 Heinsuon urheilukeskuksessa. Viime vuonna muut saivat katsella Simo Wannaksen kantapäitä, kun Wannas kellotti reittiennätyksen 42.25. Naisissa kovinta kiirettä piti Anna Lahtinen.

Tämän vuoden osalta ilmoittautuminen on jo täydessä vauhdissa. Toivottavasti rankka reitti ei pelota juoksijoita, vaan mahdollisimman moni uskaltautuisi viivalle.

Tervetuloa juoksemaan Tiirismaan legendaarisiin maastoihin niin kilpailuhenkiset, kuin kuntoilijatkin.

Ampumasuunnistajat ratkovat mestaruuksia Kärkölässä

Ampumasuunnistuksen Suomen mestaruuskilpailut ja samalla tämän vuoden ensimmäiset maailmancupin osakilpailut suunnistetaan Kärkölässä, Järvelän ampumaradan maastoissa 6.-7.5. Kisajärjestelyistä vastaa Suur-Hollolan Suunnistajat, jonka riveistä löytyvät lajin kärkinimiin kuuluvat Mikko Reitti ja Antti Örn.
- Kaksi vuotta sitten esitimme Sotilasurheiluliitolle kiinnostuksemme kisojen järjestämisestä ja saimmekin kisat tänne Kärkölään, kertoo kilpailunjohtaja Mikko Reitti. - Ampumasuunnistus on pieni laji, mutta viime vuosina osanottajamäärä kilpailuissa on ollut selvässä kasvussa. Kisoihin osallistuu noin 110 kilpailijaa lähinnä Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta. Mukana on paljon päälajinaan suunnistusta tai ampumahiihtoa harrastavia urheilijoita sekä reserviläisurheilijoita, jatkaa Reitti.

Kilpailut alkavat perjantaina kello 18, jolloin ensimmäiset suunnistajat lähtevät matkaan. Ohjelmassa on tuolloin pikamatkan kilpailu, jossa suunnistetaan kaksi lyhyttä suunnistusosuutta ja ammutaan kahdesti. – Tätä kisaa varten olemme tehneet Järvelän ampumaradan alueelta uuden kartan, jonka luovutamme Kärkölän Kisa-Veikkojen käyttöön, kertoo kilpailujen ratamestari Antti Örn. – Käyhkön Jarno ja Kaupin Ville ovat tehneet maastossa syksyllä ja keväällä pitkiä päiviä uuden kartan teossa. Samalla päivitetään myös läheinen Sirkkovierun suunnistuskartta jatkaa Örn.

Lauantaina ohjelmassa on normaalimatkan kilpailu, jota pidetään lajin kuninkuusmatkana. Normaalimatka pitää sisällään kartanlukuosuuden, suunnistusosuuden sekä ammunnat. – Kartanluvussa kilpailijat kulkevat maastoon merkittyä reittiä pitkin, merkaten reitin varrella olevien rastipisteiden sijainnit omaan karttaansa. Mikäli merkitsee rastin sijainnin väärin, saa siitä sakkoa minuutin jokaista ohimenevää millimetriä kohden. Tämä vaatii huolellisuutta, kertoo kilpailunjohtaja Mikko Reitti. - Myös ammunnassa on ohilaukauksista luvassa sakkoja, joten tarkkana pitää kilpailijoiden olla jokaisella lajin osa-alueella, jatkaa Reitti.
Lauantaina ensimmäinen lähtö tapahtuu kello 10 ja järjestäjät toivottavat molempina päivinä yleisön paikalle seuraamaan tiukkoja kamppailuja lajin mestaruuksista. Lauantain kilpailujen jälkeen kaikilla halukkailla on mahdollisuus päästä suunnistamaan ampumaradan uudella kartalla KK-V:n järjestäminen iltarastien merkeissä klo 15.

Perinteisen vapaata Finlandiaa

Sunnuntain viidellekympille SHS:sta starttasi Outi. Finlandian korkkaus kaksi vuotta aiemmin oli sujunut yli odotusten, joten silloista loppuaikaa ei lähdetty parantamaan. Valmistautuminen kun ei tällä kertaa ollut optimaalisin – hiihtokausi alkoi tammikuussa, kilometrejä oli takana 130 ja lenkeistä pisin oli ollut 20 km.

Näistä lähtökohdista tavoitteena oli rento reissu hiihdosta nautiskellen – kohtuullisessa ajassa tietenkin. Keli suosi, suksi toimi ja paikoitellen baanatkin säilyivät hiihdettävässä kunnossa. Ansaittu paikka ensimmäisessä lähtöryhmässä ei tällä kertaa ollut eduksi, koska takaa tulleiden ohitukset häiritsivät yllättävän paljon. Peräänkuuluttaisinkin jonkinlaista hiihtoetikettiä, ihan suksien kärjille ei tarvitse hiihtää ohituksen jälkeen!

Messilään asti hiihto sujui vallan mainiosti, mutta toinen kymppi olikin jo tahmeampi. Hälvälän jälkeen mukava palauttava laskuosuus helpotti oloa sen verran, että pitkä nousu Orinkarkaukseen meni siedettävästi – varsinkin, kun tiesi pahimpien nousujen olevan takana. Kolmenkympin kohdalla hiihto alkoi tuntua hartioissa ja tarkoituksena oli käyttää tehokkaammin jalkoja. Etureidet eivät olleet samaa mieltä, joten käsillä sittenkin mieluummin. Loppupuolella oli tarkoitus yrittää kiristää vauhtia, mutta yritykseksi jäi. Yhdestäkään tarjolla olleesta peesistä ei ollut hyötyä – oma hiihto alusta loppuun.

Tällä kertaa oli aikaa pysähdellä huoltopisteillä, mutta juomien lisäksi suuhun taisi mennä vain pala banaania ja kaksi lohkoa suolakurkkua. Omat geelit pysyivät hyvin mukana, välillä polvien korkeudella trikoiden sisällä, josta avulias huolto(avio)mies ne ystävällisesti etsiskeli.

Maaliviiva ylittyi ajassa 3.40.35. Naisten sarjassa sijoitus oli 35. ja kaiken kaikkiaan 637. Kaikkea ei ladulle ollut annettu, koska olo oli turhankin pirteä, eikä kolotusta ollut havaittavissa seuraavanakaan päivänä. Mutta etukäteen kaavailtu rento reissu – mukavaa oli!

Antti ja Jape mitaleille am-sprinteissä

SHS:n mitalisade sai jatkoa Vantaalla 19.2. käydyissä am-sprintissä ja -sprinttiviestissä. Antti pokkasi kullan aamun sprintissä ja yhdessä Japen kanssa samanväriset metallit neljäosuuksisessa viestissä. Eiköhän SHS ole neljän am-kisan jälkeen alueen paras seura H21-sarjassa!

SHS:lle neljä am-mitalia viikonlopun hiihtosuunnistuksissa

Suur-Hollolan Suunnistajat pääsi tänäkin talvena arvometallin makuun am-hiihtosuunnistuksissa. Tällä kertaa Hauhon Sisun isännöimissä kilpailuissa kilpailtiin lauantaina keskimatkat ja sunnuntaina normaalimatkat. Lauantain keskimatkalla Outi otti omansa D35-sarjassa, kun taas Mikko ja Antti taistelivat lähes tasapäisesti yleisen sarjan himmeimmistä mitaleista. IHR:n Tuomo Lahtinen oli odotetusti alueen ykkönen selvällä erolla ennen SHS:n kaksikkoa.

Sunnuntaina normaalimatkalla Outi jatkoi siitä, mihin lauantaina lopetti, ja pokkasi jälleen kirkkaimman mitalin. Kun Mikon elektroniikka petti ja Anttikin jäi täpärästi mitalikolmikon ulkopuolelle, oli yleisten miesten tyytyminen mitalittomaan päivään.

> Kisasivut

 

 

 

SHS:n mestaruudet ratkottu

Suur-Hollolan Suunnistajien ensimmäiset viralliset seuranmestaruuskilpailut on käyty Yökupin yhteydessä 20.10.2010 Hollolan Herralassa Linnavuoren kartalla. Sateisessa ja koleahkossa syyskelissä juostussa taistossa pisimmän peitsen taittoi tällä kertaa Yökupin kokonaiskilpailuakin suvereenisti johtava Mikko Reitti. Mikko käytti 5.9 kilometrin mittaiseen rataan aikaa 46.46. Toiseksi revitteli Jarno Käyhkö, jääden Mikosta jo reilut viisi minuuttia. Pronssin nappasi Antti Örn. Naisten sarjan osanotto jäi tällä kertaa odotetun niukaksi.

Tulokset:

1. Mikko Reitti 46.46
2. Jarno Käyhkö 51.59                                                                                           
3. Antti Örn 1.00.25
4. Ville Kauppi 1.05.44
5. Juha Hirvonen 1.12.14

Tulokset myös Yökupin sivuilla.

Mikko monessa mukana

Kuuma kesä on liikuttanut ainakin osaa SHS:n jäsenistöstä sinikeltaisissa väreissä erilaisissa tapahtumissa. Mikko on astunut viivalle tähän mennessä jo neljässä hienossa tapahtumassa. Seuraavassa Mikon tarinaa siitä, miten SHS:n värejä on ylpeästi kannettu kesän kuntotapahtumissa.
 
Oiten lenkki

Keväällä laitoin lenkkarit jalkaan ja suuntasin Lammin keväiseen juoksutapahtumaan Oiten lenkille. Kyseessä on perinteinen maantiejuoksutapahtuma, jonka reitillä on mittaa 9,8 kilometriä. Itselle kisa oli sellainen kevyt verryttely, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa FinnSpring. Taisi juoksijakavereita joko naurattaa tai ärsyttää, kun meikäläinen hölkkäili kertoillen paikallisista nähtävyyksistä, heidän läähättäessään rinnalla. Juoksu oli ihan jees ja tuloskin saatiin.

Tulokset
 
 

 

 

Lammi-triathlon

Ennen kuuman kesän alkua 30.6. näki päivänvalon ensimmäinen Lammi-triathlon ja viivalle oli siirryttävä. Matkat olivat ihan miehekkäät. Uintia 500m, pyöräilyä 20 km ja päälle vielä juoksua  5km. Jukolan jälkeen ei ollut liikuntaa tullut juuri harrastettua ja hieman jännittäen lähdin reissuun. Uintiosuus pärskittiin aikamoisessa vasta-aallokossa ja itselleni yllätykseksi rantauduin ihan kelpo sijoilla. Olin päättänyt tempaista koko kisan läpi märkäpuvussa, joten vaihto oli nopea ja pyörän selässä olin rivakasti. Pyöräily olikin sitten yhtä tuskaa. Yritin sotkea eteenpäin sen minkä jaloistani pääsin, mutta muut vain katosivat horisonttiin. Kun lopussa lähtivät vielä ketjutkin rattailta, olin vaihtoon tultaessa enemmän remonttimiehen kuin urheilijan näköinen. Juoksu oli sitten sellaista tasaista taapertamista. En oikein päässyt mihinkään. Maaliin kuitenkin hengissä, mikä olikin tavoite.

Tulokset ja kuvia

 

 

 

 

Heinäjuoksu

Vain muutama päivä Lammin-triathlonin 3.7. jälkeen laitettiin taas jalalla koreasti, kun Hämeenkoskella kisattiin Heinäjuoksu. Matkana n.10 km todella vaihtelevassa maastossa. Tarjolla oli niin asfalttia, hiekkatietä kuin kapeaa metsäpolkuakin. Lenkki on yksi parhaista, ellei paras juoksemani hölkkäreitti. Kunto ei ole tänä kesänä ollut lähelläkään viimevuotista, joten tänä vuonna päätin juosta ihan itsekseni, enkä ottanut Matiasta rattaissa mukaan niin kuin viime kesänä.
Tasaista vauhtia yritin mennä alusta alkaen ja ihan kohtuullinen juoksu olikin tuloksena. Mitään ei vain ollut tehtävissä, kun kärki karkasi reilun 6 kilometrin kohdalla. Saldona kisasta oli Hämeenkosken historiikki ja todella kipeät lonkat.

Kuvia
 
 

 

Kukkia-triathlon

Ennen syksyn suunnistuskautta tuli vielä suunnattua Pälkäneelle ja Kukkia-triathloniin. Nyt matkat todella pitenivät, kun en tyytynyt paikalliseen riathloniin (200m+13km+4km) vaan päädyin rääkkäämään itseäni kunnolla. Ensin pulikoitiin 600 metriä, sitten pyörän selkään 52 kilometrin ajaksi ja lopuksi vielä lenkkarin liikutusta 13 kilometrin verran.

Uinti sujui taas yllättävän hyvin. Kai viikon uimakoulun pitäminen oli tehnyt tehtävänsä, kun nousin vedestä n. 2 minuuttia kärjen jälkeen. Vaihto oli pientä säätämistä, mutta paita saatiin kuin saatiinkin päälle ja ei kun menoksi. Viikolla olin tuunaillut maastopyörääni kisakuntoon. Eteen oli ilmestynyt ehkä enemmänkin karjapuskuria muistuttava kaverin pajalla hitsattu nojaustanko ja renkaisiin olin laittanut ilmaa niin paljon, että hirvitti milloin poksahtaa. Ennen starttia kisakumppanit lähinnä naureskelivat nähdessään maastopyöräni todeten, että turpaan tulee pyöräillessä varmasti ainakin 5-10 minuuttia. Jopa itselleni yllätykseksi lähti pyöräily kuitenkin heti alusta rullaamaan mukavasti. N. 15 kilometrin jälkeen koossa oli kuuden kaverin letka ja siinä sitä sotkettiin letkajenkkaa. Huimimmillaan päästiin päälle kuuttakymppiä, tosin ihan mukavaan alamäkeen. Luulimme porukalla olevamme kärkiletka, mutta vaihtoon tultaessa kuulimme yhden miehen olevan noin 3 minuuttia karussa.

Juoksun alku oli aika kauheaa. Etureidet meinasivat krampata heti alkuun, sillä olin pyöräilyosuuden viimeiset 15km saanut sotkea ihan kunnolla, että pysyin maastopyörälläni maatiekiitäjien mukana. Onneksi krampin alut hellittivät parin kilometrin jälkeen ja pääsin jotenkin rullaamaan eteenpäin. Ero oli hieman kaventunut puolimatkaan tultaessa ja kun viimeinen 3 kilometriä alkoi, näin edellä menevän selän ensimmäisen kerran. Reidet huusivatkin hoosiannaa koko loppumatkaan, kun yritin ajaa selkää kiinni ja läpsytellä asfaltilla sen minkä jaksoin. Pikku hiljaa selkä läheni ja noin 500 metriä ennen maalia suhautin kaverista ohi ja heti karkuun. Maaliin saavuin ajassa 2.37.38 reidet ja lonkat tulessa. Ihan ei reittiennätyksiin ylletty, mutta se onkin jo ammattimiesten asia. Taisin kuitenkin tehdä epävirallisen maastopyörällä ajetun Kukkia-triathlonin ennätyksen.
 
Tulokset
Kuvia

 
Ja nyt kohti uusia seikkailuja!

Julkaise syötteitä