Suur-Hollolan Suunnistajat

Kuuma kesä on liikuttanut ainakin osaa SHS:n jäsenistöstä sinikeltaisissa väreissä erilaisissa tapahtumissa. Mikko on astunut viivalle tähän mennessä jo neljässä hienossa tapahtumassa. Seuraavassa Mikon tarinaa siitä, miten SHS:n värejä on ylpeästi kannettu kesän kuntotapahtumissa.
 
Oiten lenkki

Keväällä laitoin lenkkarit jalkaan ja suuntasin Lammin keväiseen juoksutapahtumaan Oiten lenkille. Kyseessä on perinteinen maantiejuoksutapahtuma, jonka reitillä on mittaa 9,8 kilometriä. Itselle kisa oli sellainen kevyt verryttely, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa FinnSpring. Taisi juoksijakavereita joko naurattaa tai ärsyttää, kun meikäläinen hölkkäili kertoillen paikallisista nähtävyyksistä, heidän läähättäessään rinnalla. Juoksu oli ihan jees ja tuloskin saatiin.

Tulokset
 
 

Lammi-triathlon

Ennen kuuman kesän alkua 30.6. näki päivänvalon ensimmäinen Lammi-triathlon ja viivalle oli siirryttävä. Matkat olivat ihan miehekkäät. Uintia 500m, pyöräilyä 20 km ja päälle vielä juoksua  5km. Jukolan jälkeen ei ollut liikuntaa tullut juuri harrastettua ja hieman jännittäen lähdin reissuun. Uintiosuus pärskittiin aikamoisessa vasta-aallokossa ja itselleni yllätykseksi rantauduin ihan kelpo sijoilla. Olin päättänyt tempaista koko kisan läpi märkäpuvussa, joten vaihto oli nopea ja pyörän selässä olin rivakasti. Pyöräily olikin sitten yhtä tuskaa. Yritin sotkea eteenpäin sen minkä jaloistani pääsin, mutta muut vain katosivat horisonttiin. Kun lopussa lähtivät vielä ketjutkin rattailta, olin vaihtoon tultaessa enemmän remonttimiehen kuin urheilijan näköinen. Juoksu oli sitten sellaista tasaista taapertamista. En oikein päässyt mihinkään. Maaliin kuitenkin hengissä, mikä olikin tavoite.

Tulokset ja kuvia

Heinäjuoksu

Vain muutama päivä Lammin-triathlonin 3.7. jälkeen laitettiin taas jalalla koreasti, kun Hämeenkoskella kisattiin Heinäjuoksu. Matkana n.10 km todella vaihtelevassa maastossa. Tarjolla oli niin asfalttia, hiekkatietä kuin kapeaa metsäpolkuakin. Lenkki on yksi parhaista, ellei paras juoksemani hölkkäreitti. Kunto ei ole tänä kesänä ollut lähelläkään viimevuotista, joten tänä vuonna päätin juosta ihan itsekseni, enkä ottanut Matiasta rattaissa mukaan niin kuin viime kesänä.
Tasaista vauhtia yritin mennä alusta alkaen ja ihan kohtuullinen juoksu olikin tuloksena. Mitään ei vain ollut tehtävissä, kun kärki karkasi reilun 6 kilometrin kohdalla. Saldona kisasta oli Hämeenkosken historiikki ja todella kipeät lonkat.

Kuvia
 
 

Kukkia-triathlon

Ennen syksyn suunnistuskautta tuli vielä suunnattua Pälkäneelle ja Kukkia-triathloniin. Nyt matkat todella pitenivät, kun en tyytynyt paikalliseen riathloniin (200m+13km+4km) vaan päädyin rääkkäämään itseäni kunnolla. Ensin pulikoitiin 600 metriä, sitten pyörän selkään 52 kilometrin ajaksi ja lopuksi vielä lenkkarin liikutusta 13 kilometrin verran.

Uinti sujui taas yllättävän hyvin. Kai viikon uimakoulun pitäminen oli tehnyt tehtävänsä, kun nousin vedestä n. 2 minuuttia kärjen jälkeen. Vaihto oli pientä säätämistä, mutta paita saatiin kuin saatiinkin päälle ja ei kun menoksi. Viikolla olin tuunaillut maastopyörääni kisakuntoon. Eteen oli ilmestynyt ehkä enemmänkin karjapuskuria muistuttava kaverin pajalla hitsattu nojaustanko ja renkaisiin olin laittanut ilmaa niin paljon, että hirvitti milloin poksahtaa. Ennen starttia kisakumppanit lähinnä naureskelivat nähdessään maastopyöräni todeten, että turpaan tulee pyöräillessä varmasti ainakin 5-10 minuuttia. Jopa itselleni yllätykseksi lähti pyöräily kuitenkin heti alusta rullaamaan mukavasti. N. 15 kilometrin jälkeen koossa oli kuuden kaverin letka ja siinä sitä sotkettiin letkajenkkaa. Huimimmillaan päästiin päälle kuuttakymppiä, tosin ihan mukavaan alamäkeen. Luulimme porukalla olevamme kärkiletka, mutta vaihtoon tultaessa kuulimme yhden miehen olevan noin 3 minuuttia karussa.

Juoksun alku oli aika kauheaa. Etureidet meinasivat krampata heti alkuun, sillä olin pyöräilyosuuden viimeiset 15km saanut sotkea ihan kunnolla, että pysyin maastopyörälläni maatiekiitäjien mukana. Onneksi krampin alut hellittivät parin kilometrin jälkeen ja pääsin jotenkin rullaamaan eteenpäin. Ero oli hieman kaventunut puolimatkaan tultaessa ja kun viimeinen 3 kilometriä alkoi, näin edellä menevän selän ensimmäisen kerran. Reidet huusivatkin hoosiannaa koko loppumatkaan, kun yritin ajaa selkää kiinni ja läpsytellä asfaltilla sen minkä jaksoin. Pikku hiljaa selkä läheni ja noin 500 metriä ennen maalia suhautin kaverista ohi ja heti karkuun. Maaliin saavuin ajassa 2.37.38 reidet ja lonkat tulessa. Ihan ei reittiennätyksiin ylletty, mutta se onkin jo ammattimiesten asia. Taisin kuitenkin tehdä epävirallisen maastopyörällä ajetun Kukkia-triathlonin ennätyksen.
 
Tulokset
Kuvia
 
Ja nyt kohti uusia seikkailuja!