Suur-Hollolan Suunnistajat

Sunnuntain viidellekympille SHS:sta starttasi Outi. Finlandian korkkaus kaksi vuotta aiemmin oli sujunut yli odotusten, joten silloista loppuaikaa ei lähdetty parantamaan. Valmistautuminen kun ei tällä kertaa ollut optimaalisin – hiihtokausi alkoi tammikuussa, kilometrejä oli takana 130 ja lenkeistä pisin oli ollut 20 km.

Näistä lähtökohdista tavoitteena oli rento reissu hiihdosta nautiskellen – kohtuullisessa ajassa tietenkin. Keli suosi, suksi toimi ja paikoitellen baanatkin säilyivät hiihdettävässä kunnossa. Ansaittu paikka ensimmäisessä lähtöryhmässä ei tällä kertaa ollut eduksi, koska takaa tulleiden ohitukset häiritsivät yllättävän paljon. Peräänkuuluttaisinkin jonkinlaista hiihtoetikettiä, ihan suksien kärjille ei tarvitse hiihtää ohituksen jälkeen!

Messilään asti hiihto sujui vallan mainiosti, mutta toinen kymppi olikin jo tahmeampi. Hälvälän jälkeen mukava palauttava laskuosuus helpotti oloa sen verran, että pitkä nousu Orinkarkaukseen meni siedettävästi – varsinkin, kun tiesi pahimpien nousujen olevan takana. Kolmenkympin kohdalla hiihto alkoi tuntua hartioissa ja tarkoituksena oli käyttää tehokkaammin jalkoja. Etureidet eivät olleet samaa mieltä, joten käsillä sittenkin mieluummin. Loppupuolella oli tarkoitus yrittää kiristää vauhtia, mutta yritykseksi jäi. Yhdestäkään tarjolla olleesta peesistä ei ollut hyötyä – oma hiihto alusta loppuun.

Tällä kertaa oli aikaa pysähdellä huoltopisteillä, mutta juomien lisäksi suuhun taisi mennä vain pala banaania ja kaksi lohkoa suolakurkkua. Omat geelit pysyivät hyvin mukana, välillä polvien korkeudella trikoiden sisällä, josta avulias huolto(avio)mies ne ystävällisesti etsiskeli.

Maaliviiva ylittyi ajassa 3.40.35. Naisten sarjassa sijoitus oli 35. ja kaiken kaikkiaan 637. Kaikkea ei ladulle ollut annettu, koska olo oli turhankin pirteä, eikä kolotusta ollut havaittavissa seuraavanakaan päivänä. Mutta etukäteen kaavailtu rento reissu – mukavaa oli!